Mä oon nyt oman asenteen parannus tauolla.. Ja ihan oikeesti, on fiksu veto! Oon näet ymmärtäny hämmästyttäviä asioita:

1. Jos meillä ei oikein tunnu kulkevan jollain treenikerralla ni sit otetaan muutama yksittäinen este tai jotain superhelppoa ja kivaa ja sitte pois.

2. Mietin aina epäonnistuneissa kohdissa et olenko tosiaan opettanut sen koiralle. Esim. olenko opettanut koirani irtoamaan..

3. Pyrin kuvaamaan jokaisen kerran, jotta näen tekemäni mokat omin silmin.

4. Itsenäisissä treeneissä tehdään toistaiseksi ainoastaan yksittäisiä esteitä tai lyhyitä tekniikkatreenejä.

Viime treenit meni siis ihan penkin alle ja tuli itku ja kotimatka meni itkiessä.. Päätin jättäytyä hetkeksi tauolle ja miettiä, kannattaako harrastaa agilityä jos oma asenne on tämä. Siispä nyt on nielty haaveet meidän hienosta urasta ja keskitytään tähän hetkeen. Oma asenne on oltava kunnossa tai ei treeneihin ole asiaa. Nyt on lukemistossa kirja saalisvietistä ja sitä meinaan hyödyntää motivaation kasvattamisessa. Toistaiseksi palkkaus tapahtuu jatkossa pallolla, koska repiminen ei Sannin mielestä läheskään niin hauskaa kun jahtaaminen.

Pyrin lisäilemään videoita jatkossa tännekin, jotta pysyy kartalla missä mennään :)

Kiitos vielä ryhmäläisille viime treeneistä! Omalla vuorolla turpaan ja treenien jälkeen asiat halki, se tuli tosiaan tarpeeseen :) Edelleen samaa mieltä, totuuden saa aina sanoa ääneen!