Mä oon nyt oman asenteen parannus tauolla.. Ja ihan oikeesti, on fiksu veto! Oon näet ymmärtäny hämmästyttäviä asioita:

1. Jos meillä ei oikein tunnu kulkevan jollain treenikerralla ni sit otetaan muutama yksittäinen este tai jotain superhelppoa ja kivaa ja sitte pois.

2. Mietin aina epäonnistuneissa kohdissa et olenko tosiaan opettanut sen koiralle. Esim. olenko opettanut koirani irtoamaan..

3. Pyrin kuvaamaan jokaisen kerran, jotta näen tekemäni mokat omin silmin.

4. Itsenäisissä treeneissä tehdään toistaiseksi ainoastaan yksittäisiä esteitä tai lyhyitä tekniikkatreenejä.

Viime treenit meni siis ihan penkin alle ja tuli itku ja kotimatka meni itkiessä.. Päätin jättäytyä hetkeksi tauolle ja miettiä, kannattaako harrastaa agilityä jos oma asenne on tämä. Siispä nyt on nielty haaveet meidän hienosta urasta ja keskitytään tähän hetkeen. Oma asenne on oltava kunnossa tai ei treeneihin ole asiaa. Nyt on lukemistossa kirja saalisvietistä ja sitä meinaan hyödyntää motivaation kasvattamisessa. Toistaiseksi palkkaus tapahtuu jatkossa pallolla, koska repiminen ei Sannin mielestä läheskään niin hauskaa kun jahtaaminen.

Pyrin lisäilemään videoita jatkossa tännekin, jotta pysyy kartalla missä mennään :)

Kiitos vielä ryhmäläisille viime treeneistä! Omalla vuorolla turpaan ja treenien jälkeen asiat halki, se tuli tosiaan tarpeeseen :) Edelleen samaa mieltä, totuuden saa aina sanoa ääneen!

Roosa roodels kyläili meillä pari viikkoa vanhusten nautiskellessa Thaimaan auringosta. Voi kyllä se on ihana!! Kamalan tohkeissaan touhuaa ja varastaa Sannilta leluja ja muristelee menemään :) Käytiin kokeilemassa vähän agiakin ja kyllä se sama raivopää siellä asustaa.. Kroppa piru on vaan vähän rapeampi kun ennen!

Sannin kanssa on nyt parit viime treenit menneen todella kivasti! Kersantti Leimunen totesi perjaatteella totuuden saa aina sanoa ääneen, ettei mikään ihmekään jos koira vähän poukkoilee kun ohjaaja on noin käsittämätön tunari.. Onnistuin siis juoksemaan yhden radan aikana rengasta ja hyppyä päin sekä potkimaan numerolappuja pitkin kenttää! Hieno tyttö Marjis.. Koira teki kuitenkin reippaasti ja iloisesti ja yritteliäästi. Keppien kanssa näkyi jo pieni pilkahdus valoa, mutta paras olla sanomatta ääneen mitään tämän enempää :) Mennään tässä nyt jatkossa treenit kerrallaan ilman sen suurempia tavoitteita ja katsotaan missä vaiheessa tuntuu hyvältä siirtyä kisakentille..

Vloppuna onkin sitten aika Turun KV- näyttelyn. Pitäkää peukkuja!

La 13.2.2010 klo 11 alkaen Kirkkonummella Laszlo Ignatisakin luona joukkotarkastus.

Lonkat, kyynärät, selkä 100e.

Polvet, sydän á 20e.

Rokotukset 25e piikki.

Kiinnostuneet ottakaa yhteyttä marjaana.salo @ gmail.com (poista välit). Mukaan mahtuu vielä n. 10 koiraa!

Kyllä se taitaa niin olla, ettei agility välttämättä ole mua ja Sannia varten.. Roosan kanssa tehdessä on sellainen tietty fiilis koko ajan ja jo lähtöön viedessä koira on kuin osa mua. Kuulostaa tyhmältä, kun ei oikein osaa selittää mitä meinaan mutta jotenkin sellainen THE FIILIS puuttuu Sannin kanssa agista. Kokeilin pe mummolla agia ja on se edelleen ihan samanlainen raivopää ja se fiilis meidän välillä ei ole muuttunut miksikään. Pitikin taas vääntää veistä haavassa..

Sanni kulkee agissa vaihtelevasti, toisinaan lujaa ja valeraskaana vähän vähemmän lujaa. Se oppii nopeasti ja on ihanan kuulolla koko ajan. Jotenkin sen kanssa tekemisestä vaan puuttuu se paljon puhuttu the fiilis.. Ehkä se puuttuva osa on raivo ja kiukku? Roosa näet on hyvinkin kuuma ja riehuu räkä poskella kun Sanni taas.. No sillä on prinsessahame :) Ei pidä käsittää väärin, kaikilla muilla tavoin Sanni on maailman ihanin murmeli ja sopii meille kun nenä päähän. Me ei vaan ihan taideta sopia agiradalla yhteen..

Olen alkanut harkita agin jättämistä vähän vähemmälle eli yhteen kertaan vkossa. Toisen kerran voisi sijoittaa esim tokon treenaamiseen, joka taas sitten sujuu meiltä tiiminä oikeinkin hyvin! Sanni on ihanan yritteliäs ja ihmeen kova keskittymään liikkeiden kanssa :) Minä tietysti sitten hidastan tätä oppimista parhaani mukaan ketterä kuin kehitysvammainen-  olemuksellani.. Tokossa meillä on kuitenkin paljon parempi fiilis ja tekeminen on molemmista kivaa :)

Toinen mahdollinen laji voisi olla verijälki. Siinä Sanni on luonnonlahjakkuus ja uskon myös meikäläisen olevan kykenevä ko lajiin.. Pitäisi nyt sitten alkaa kovasti treenaamaan, jotta tietäisi mihin meistä on. Kevättä odotellessa..

Näyttelyissä käydään astutukseen saakka tiuhaan tahtiin, jos vaikka saataisi se viimeinen serti ennen pentuja. Sitten voisi rauhassa odotella vuoden päivät ja 2011 on aika jatkaa cacibien metsästystä. Saa nyt nähdä minkä verran sitä jaksaa pyöriä kehissä, mutta ainakin tällä hetkellä intoa vielä on..

Sannin pentusista yksi jää toivottavasti kotiin ja siihen toivoisin saavani uroksen puolelta kiihkoa, raivoa ja räkää poskelle :) Täytynee yrittää valita pennuista  rämäpäisin.. Luultavasti annan kyllä kasviksen valita meille sopivimman pennun, enhän mä ennenkään ole pentusiani valinnut..

Minä olen ollut maailman laiskin kouluttamaan Sannille temppusia. Roosa osaa vaikka ja mitä, Sanni antoi nippanappa tassua ja senkin se oppi hoidossaollessaan..

No päätinpä sitten ryhdistäytyä ja opettaa neidille edes muutaman hupinumeron.. Nyt se antaa tassua, toista tassua ja molempia tassuja. Se osaa oravaistua. Se osaa pyörähtää itsensä ympäri molempiin suuntiin. Kierimisen opettelu on meneillään. Hyvä Marjis! Ja hyvä Sanni! Punahattuinen apina ei enää hakkaa yksinään lautasia yhteen..

Tokoa ollaan nyt myös tehty ja tuossa omien touhujen lomassa treenasin paikallamakuuta. Neiti keksi jostain, että kun käsken sen maahan, se laittaa myös pään maahan ja pitää sen siellä! Laitoin jo Kirsille viestiä, että onkohan tämä nyt oikein vai ei.. Tai tuskin se nyt varsinaisesti väärin on mutta enivei.. Maallikon silmään se näyttää ainakin kivalta :) Seuruu on meidän bravuuri tällä hetkellä! Perusasennon Sanni oppisi varmasti hetkessä vaan omistajapa onkin niin motorisesti antilahjakas, ettei saa ko liikettä suoritettua.. Siis ihan oikeesti! Kirsi ja Pauliina nauroivat kyyneleet silmissä mun kiemurteluille.. Kyllä mä vielä saan itseni kasaan..